Jo syksyllä oli selvää, että edustukselle on tulossa hankala kausi, kun joukkueen rivit olivat hyvin sekaisin suurten pelaajamuutosten jälkeen ja uusien tulokkaiden sisäänajo ei sujunut joukkueen vaihtelevan harjoitusinnon takia täyden kympin arvoisesti.
Alunperin ykkösmaalivahdiksi kaavaillun Anssi Kaasisen kausi oli kokonaisuudessaan melkoinen pettymys, kun alkukauden miehen piti sivussa työt Kajaanissa ja lopulta miehen saavuttua rosteriin sujui loppukausi sitten loukkaantumisten takia sivussa. Onneksi Jarno "Ahma" Kettunen sai kerättyä vielä motivaatiota maalille palaamiseen ja myös ikämiesten riveistä haalittu Juha Mäkiranta paikkasivat maalilla, kuten myös c-pojista nostettu Joona Pesonen, joka oli kiitettävästi mukana käytännössä aina kun tarvittiin, josta ei viime vuosina voi kaikkia alueen maalivahteja kehua.
Yhteistyö a-poikien ja edustuksen välillä alkoi syksyllä lupaavasti ja yhteistreeneissä kävi alkuun kiitettävästi porukkaa. Omat pojat saivat myös alusta lähtien peleissä reilusti vastuuta ja odotukset nousivat valmennuksen taholla jo korkealle. Syksyn edetessä tapahtui sitten jotain mysteeristä, kun poikia ei treeneissä muutamaa sitoutunutta(Juvonen, Laasonen)poikkeusta lukuunottamatta enää säännöllisesti näkynyt ja myös peleihin kavereita sai etsiä kissojen ja koirien kanssa. Syykin näihin tapahtumiin on ollut pitempään tiedossa, mutta se jääköön seuran sisäiseksi asiaksi, mutta toivottavasti jatkossa seuran sisällä asiat pelaavat jatkossa paremmin.
Kauden mittaan muutamat vieraspelireissut olivat melkoisen surkuhupaisia tapahtumia, kun joukkueen sitoutumisaste oli välillä suoraan sanottua sieltä syvältä ja tämän sitten saivat ne harvat pelaajat mm.Pisaba, Savo- ja FBI-peleissä tuntea nahoissaan, kun joukkue taisteli vajaalla miehistöllä. Jos tilanteen kehittyminen olisi ollut ennustettavissa jo viime keväällä, kun joukkuetta suunniteltiin niin joukkueen perusrungosta olisi ehdottomasti pitänyt muodostaa isompi. Paljon joukkueeseen sitoutumisesta kertoo seuraava fakta: Pyhiksen paidassa pelasi tällä kaudella yhteensä 36 pelaajaa mikä on aivan posketon määrä. Tässä joukossa oli niin c ja a-poikia kuin ikämiehiä ja kerran jo peliuransa lopettaneitakin, joten todella sekalainen seurakunta oli liikkeellä kauden mittaan. Jos junnuja on ruoskittu niin osansa ansaitsee myös kokenut kaarti, jonka panos jäi valitettavan ohuelle tasolle kauden mittaan. Nuoria jouduttiin heittämään niin sanotusti altaan syvään päätyyn painot nilkoissaan kun kokeneista ei ollut voittamaan. Osansa oli myös loukkaantumisilla, kun runkopelaajista oli vuoden vaihteen ratkaisevilla hetkillä moni sivussa. Tasaisesti maaleja joukkueessa ei pystynyt tekemään lähinnä kuin Teemu Airaksinen(hänkin tulokas)ja joukkueen kokonaismaali määrä joka oli ylivoimaisesti vähiten sarjassa ei jätä mitään selittelyjen sijaan, ratkaisijoita ei ollut tarpeeksi. Jos oli hyökkäyspeli huonoa kauden mittaan niin kovin paljon paremmin ei tärkeillä hetkillä selvinnyt puolustuskaan, vaan isoja virheitä tuli liikaa ja erien sisällä tulleet totaaliset mustat hetket tulivat ratkaiseviin peleihin.
Kun haukut on nyt haukuttu on hyvä antaa myös hiukan kehuja:
Kauden loppua kohti junnujen ohella myös kokenut kaarti alkoi löytämään tiensä yhä useammin harjoituksiin ja näin harjoitusten vauhti sekä laatu paranivat olennaisesti, mikä näkyi myös lopulta karsinnoissa motivoituneina ja kohtuullisen ehjinä esityksinä. Tärkeissä peleissä karsinnoissa junioriosasto näytti, että ennen kautta heihin kohdistetut odotukset eivät olleet katteettomia, vaan he todella näyttivät mihin pystyvät. Jatkossa heiltä on lupa odottaa yhä enemmän, mutta tulokset eivät tule ilman harjoittelua mikä näkyi valitettavasti tällä kaudella.
Kokeneista pelaajista Pekka Pirhonen ansaitsee patsaan Reijolan koulun pihalle sitoutumisestaan ja johtamistaidoistaan. Hassisen Pekka oli kauden ratkaisuvaiheilla uskomattomassa vireessä ja Pitkäsen Juha löysi myös karsinnoissa ratkaisevien maalien tekemisen taidon. Maalissa Jarno Kettunen takasi loppupeleissä torjunnoillaan sarjapaikan ja oli muutenkin kauden mittaan omalla korkealla tasollaan. Puolustajista nostan esiin Antti Juvosen, 92-syntynyt oma junnu oli läpi kauden joukkueen paras puolustaja Revon Kaitsun ohella ja tällä pojalla on ainesta aivan korkeimmalle tasolle asti kunhan lajivalinta natsaa ja sitoutuminen harjoitteluun säilyy yhtä hyvällä tasolla.
Muillakin junnuilla oli loistavia esityksiä, mutta epätasaisuutta oli vielä otteissa liikaa, mutta tasaisuus tulee vain pelien sekä kokemuksen myötä ja lisää vastuuta on myös ensi kaudella luvassa. Kauden yllättävimmät tilastot löytyy liiton sivuilta: Pyhis oli lohkon paras yv-joukkue, otti toiseksi vähiten jäähyjä(todella yllättävää) ja alivoimallakin kolmanneksi paras, joten huonoon sarjasijoitukseen tulee hakea selitystä 5 vs.5-pelistä.
Yhteenvetona voi todeta, että joukkueella olisi ollut kaikista vaikeuksista huolimatta potentiaalia paljon parempiin sijoituksiin, mutta nähdyllä vaihtelevalla sitoutumisella ei muuta II-divarissa voi odottaa. Jatkon kannalta ensi kauden joukkue tuleekin koostua ennen kaikkea motivoituneista kavereista ikään katsomatta, joilla on aikaa treenata kaksi tai kolme kertaa viikolla hyvin ja käydä käytännössä kaikissa peleissä, jotta joukkuepeli olisi jatkossa huomattavasti parempaa.
Joukkueen ensi kauden valmennusasioista ja mahdollisista yhteistyökuvioista erään alueen seuran kanssa tiedotetaan myöhemmin, kun yksityiskohdista on sovittu, mutta nautitaan nyt hetki sarjapaikan säilyttämisestä ennen kuin katseet käännetään tosissaan kauteen 2010-2011.
-Mikko Varis-
Pyhiksen sekatyömies
PS.Sitoutuneet pelaajat voivat alkaa ottaa yhteyttä, jos pelaaminen ja harjoitteleminen ensi kauden Pyhiksessä kiinnostaa...
Motivaatiosta
|
